Bentsodiatsepiinien määrääminen
Bentsodiatsepiinejä ja niiden tavoin vaikuttavia unilääkkeitä (tsopikloni ja tsaleploni) tulee määrätä vain tarkan harkinnan perusteella, sillä niiden käyttöön liittyy riippuvuus- ja väärinkäyttöriskejä. Bentsodiatsepiineja ei tule määrätä lievän ahdistuneisuuden tai unettomuuden hoitoon. Hoito pitää suunnitella mahdollisimman lyhytaikaiseksi, yleensä korkeintaan 2–4 viikon mittaiseksi ja ensisijaisesti vain tarvittaessa käytettäväksi. Vain harvoin on perusteltua jatkaa hoitoa pidempään kuin 4–12 viikkoa. Hoidon suunnitellusta kestosta pitää keskustella potilaan kanssa jo silloin, kun hoito aloitetaan. Hoitoon liittyvistä haitoista, kuten riippuvuusriskistä, ja lääkkeen asianmukaisesta käytöstä pitää antaa potilaalle riittävästi tietoa. Bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa päiväsaikaista väsymystä ja muun muassa heikentää ajokykyä. Erityisesti vanhuksilla ne voivat heikentää muistitoimintoja ja lisätä kaatumisvaaraa.
Bentsodiatsepiinit eivät ole ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ensisijaisia lääkehoitovaihtoehtoja, ja niiden käyttö tulisi rajata vain vaikeimpien tilanteiden lyhytaikaiseen hoitoon hoidon alussa.
Bentsodiatsepiinien määräämistä pitää pääsääntöisesti välttää potilaille, joilla on tai on ollut päihteiden väärinkäyttöä tai päihderiippuvuus.
Määrääminen harkiten
Väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisessä pitää noudattaa erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Lääkkeen määrääjän pitää seurata lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. Lääkeriippuvuutta sairastavan potilaan hoito pitää mahdollisuuksien mukaan keskittää yhdelle lääkärille. Potilaalle ei saa määrätä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä, ellei lääkkeen määrääjä totea lääkitystä välttämättömäksi. Ensiapuluonteiset lääkemääräykset pitää rajoittaa pieniksi väärinkäytön estämiseksi.
Vaikka bentsodiatsepiineja ei nykyisen hoitokäytännön mukaan suositella käytettäväksi pitkäaikaisesti ja suuria määriä, tällainen käyttö voi yksittäistapauksessa olla lääketieteellisesti perusteltua. Joillakin potilailla vaikeat ahdistuneisuusoireet jatkuvat vuosikausia, ja he tarvitsevat fyysisen riippuvuuden kehittymisestä huolimatta pitkäaikaista ja säännöllistä lääkehoitoa. Kaikilla potilailla bentsodiatsepiineja ei voida vaihtaa sellaisiin lääkkeisiin, jotka eivät aiheuta riippuvuutta.
Lääkkeen määräämisessä pitää muistaa asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät
Kun harkitaan pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen tarvetta, pitää punnita tarkasti lääkehoidon hyötyjä ja haittoja, muiden hoitomuotojen mahdollisuutta sekä muita asian arvioimiseen vaikuttavia seikkoja. Potilaille tulee aina tehdä konkreettinen hoitosuunnitelma lääkehoidon tavoitteista ja bentsodiatsepiinien käytöstä: yritetäänkö potilas vieroittaa bentsodiatsepiinien käytöstä, tai ainakin saada hänet vähentämään niiden käyttöä, vai todetaanko potilaan kuuluvan siihen joukkoon, jonka on perusteltua jatkaa pitkäaikaista, jopa suuriannoksista lääkitystä. Tällaisten potilaiden pitää olla tiiviissä asianmukaisessa hoidossa. Lääkehoidon tarpeellisuus pitää arvioida riittävän usein.
Lääkkeiden määräämisestä ja sen aiheista, lääkehoidon suunnitelmasta ja sen valinnan perustana olevista seikoista pitää tehdä asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät.