Elämän loppuvaiheen hoito
Elämän loppuvaiheessa pitää välttää potilasta rasittavia perusteettomia hoitoja ja tutkimuksia, ja potilaalle pitää laatia ennakoiva hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelmassa tehdään merkittäviä hoitopäätöksiä, joista pitää kuulla potilasta.
Elämän loppuvaiheen hoito voi tapahtua kotona, hoivakodissa tai sairaalan osastolla. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan ihmisen ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista hoitoa. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.
Hoitotahto on hoitoa koskeva tahdonilmaisu siltä varalta, että henkilö ei pysty osallistumaan itseään koskeviin hoitopäätöksiin tajuttomuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hoitotahtoon henkilö voi kirjata hoitoaan koskevia ohjeita ja toiveita, ja siinä hän voi myös kieltäytyä hoitotoimenpiteistä. Hoitoon osallistuvien on noudatettava potilaan hoitotahtoa. Potilaalla ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta saada mitä tahansa hoitoa, vaan hoidon pitää olla aina lääketieteellisesti perusteltua.
Hoitotahto on hyvä laatia kirjallisesti. Hoitotahdon voi laatia vapaamuotoisesti tai valmiille lomakepohjalle. Potilas voi myös ilmaista hoitotahtonsa suullisesti lääkärilleen, jonka on kirjattava se asianmukaisesti potilastietojärjestelmään.
Elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma
Elämän loppuvaiheen hyvän hoidon turvaamiseksi pitää laatia elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelma voidaan laatia esimerkiksi siinä vaiheessa, kun vanhus ei enää runsaan avun tarpeen vuoksi voi asua itsenäisesti tai kun nuorelle potilaalle ei voida enää tarjota parantavaa hoitoa etenevään, kuolemaan johtavaan sairauteen. Hoitosuunnitelman teko tarkoittaa merkittävien hoitopäätösten tekoa, ja lääkärin pitää laatia hoitosuunnitelma yhteistyössä potilaan ja tämän läheisten kanssa. Hoitosuunnitelma kirjataan potilaskertomukseen.
Hoitosuunnitelma on yksilöllinen, ja siinä otetaan kantaa ennakoivasti sairauden oireiden hoitoon ja annetaan ennakoivia hoitomääräyksiä ongelmatilanteiden varalta. Hoitosuunnitelmaa voidaan tarkentaa potilaan kunnon muuttuessa, ja hoitosuunnitelman pitää olla kaikkien potilasta hoitavien tahojen tiedossa.
Hoidon rajauksilla tarkoitetaan lääketieteellisesti hyödyttömien tai haitallisten tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden rajaamista pois potilaan hoidosta. Hoitoa voidaan ennakoivasti rajata esimerkiksi siltä osin, millaisissa tilanteissa potilas siirretään erikoissairaanhoitoon. Kun hoitoa on rajattu ennakoivasti, hoitosuunnitelmassa pitää ottaa kantaa erilaisten sairauksien ja oireiden hoitoon. Hoidon rajaus ei tarkoita hoidotta jättämistä, vaan sitä, että potilasta hoidetaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.
Elvytyksestä pidättäytyminen tarkoittaa sitä, että potilaalle ei aloiteta painelu-puhalluselvytystä elottomuuden alkaessa, vaan potilaan sallitaan kuolla luonnollisesti. DNR-päätös tarkoittaa vain painelu-puhalluselvytyksestä pidättäytymistä, eikä se rajaa millään tavalla muita hoitoja. DNR-päätös voi olla pysyvä tai hoitojaksokohtainen. Kuten muistakin hoidon rajauksista, pitää DNR-päätöksestä keskustella potilaan itsensä tai hänen laillisen edustajansa kanssa. DNR-päätös pitää perustella huolellisesti potilasasiakirjoihin, eli asiakirjoista pitää käydä ilmi päätökseen vaikuttavat sairaudet ja arvio toipumismahdollisuuksista. Lisäksi potilaan oma kanta DNR-päätökseen pitää selvittää ja kirjata potilasasiakirjoihin. Jos potilaan omaa kantaa ei ole mahdollista saada selville potilaan vaikean sairauden vuoksi, pitää lääkärin keskustella potilaan läheisten kanssa potilaan tahdon selvittämiseksi. Lääkäri voi tehdä DNR-päätöksen potilaan tai läheisten vastustuksesta huolimatta, jos päätökselle on selvät lääketieteelliset perusteet.
Usein kysyttyä elämän loppuvaiheen hoidosta
DNR-päätös on merkittävä hoitopäätös, ja sen lääketieteellisistä perusteista pitää keskustella ensisijaisesti potilaan itsensä ja toissijaisesti omaisen kanssa. Päätöksenteosta vastaa lääkäri. Jos perussairauksien tilanteessa tai toipumismahdollisuuksissa on tapahtunut merkittävää kohentumista, voi lääkäri harkita päätöksen purkamista. DNR-päätöstä ei pidä purkaa yksinomaan omaisen toiveen perusteella.
Hoidon rajauspäätökset ovat merkittäviä hoitopäätöksiä. Merkittävä hoitopäätös perustuu lähtökohtaisesti lääkärin henkilökohtaiseen, kasvokkain tapahtuvaan haastatteluun ja tutkimukseen. Lääkärin pitää varata riittävästi aikaa keskusteluun ja potilaan kysymyksiin vastaamiseen.
Ennakoimattomassa nopeasti huononevassa tilanteessa (esimerkiksi äkillinen vakava vammautuminen tai sairastuminen) potilas saattaa olla kykenemätön ottamaan kantaa omaan tilaansa ja hoitoonsa. Mikäli läheisten ei ole mahdollista saapua paikalle, lääkäri voi selvittää heidän näkemyksensä potilaan tahdosta puhelimitse.
Toimita muuttunut hoitotahto hoitopaikkaasi, jotta se voidaan huomioida hoitosi suunnittelussa. Hoitosuunnitelmasi perustuu yksilölliseen lääketieteelliseen arvioon ja siinä huomioidaan omat toiveesi.