Lääkehoidon toteuttaminen
Lääkehoito on yksi keskeisistä hoitokeinoista. Lääkäri päättää potilaan lääkityksestä, ja hoitotyöntekijät toteuttavat lääkehoitoa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä. Lääkehoidon toteuttaminen on terveydenhuollon toimintaa riippumatta siitä, minkälaisessa ympäristössä sitä toteutetaan.
Lääkehoitosuunnitelma
Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa toimintayksiköissä tulee olla toimintayksikkökohtainen lääkehoitosuunnitelma, joka ohjaa käytännön lääkehoidon toteuttamista. Lääkehoitosuunnitelma on osa yksikön omavalvontaa. Omavalvontasuunnitelmaan kirjataan tietoja lääkehoitosuunnitelmasta. Lääkehoitosuunnitelman avulla voidaan varmistaa lääkehoidon laatu ja turvallisuus.
Lääkehoitosuunnitelman keskeinen lähtökohta on toimintayksikön asiakkaiden ja potilaiden tarvitsema lääkehoito. Lääkehoidon vaativuuden perusteella arvioidaan, minkälaista osaamista henkilökunnalla tulee olla ja millainen henkilöstörakenne turvallisen lääkehoidon toteutukseen tarvitaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä lääkehoitoa toteuttavat lähtökohtaisesti siihen koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Ammattihenkilöiden rooli ja vastuu asiakkaan ja potilaan lääkehoidon toteuttamisesta määritellään yksikön lääkehoitosuunnitelmassa.
Kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä johto kantaa kokonaisvastuun turvallisen lääkehoidon toteutumisesta ja edellytyksistä yksiköissään. Suuri osa lääkehoidon vaaratapahtumista voitaisiin ennaltaehkäistä toiminnan hyvällä suunnittelulla, henkilökunnan koulutuksella, riskien tunnistamisella sekä laadukkaan ja turvallisen lääkehoidon merkityksen korostamisella.
Lääkehoidon osaamisen varmistaminen
Työnantajan tulee varmistaa työntekijän lääkehoidon osaaminen lääkehoitosuunnitelmassa määritetyllä tavalla. Niihin tehtäviin, joiden tekemiseen työntekijällä ei ole ammatillisen koulutuksen perusteella oikeuksia, työnantajan tulee järjestää työntekijälle lisäkoulutusta, varmistua työntekijän teoreettisesta ja käytännön osaamisesta sekä antaa hänelle tehtävien suorittamiseen oikeuttavat kirjalliset luvat.
Fimea on antanut kansallisen suosituksen lääkehoidon osaamisen varmistamisesta.
Eri ammattiryhmien tehtävät lääkehoidon toteuttamisessa
Lääkäri kantaa kokonaisvastuuta yksikön lääkehoidon kokonaisuudesta. Lääkäri myös määrää lääkkeet potilaalle. Lääkäri osallistuu lääkehoidon toteuttamiseen koulutuksensa, osaamisensa ja saamansa perehdytyksen mukaisesti.
Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja saavat ammatillisessa koulutuksessaan laajan lääkehoidon koulutuksen. He voivat toteuttaa lääkehoitoa monipuolisesti koulutuksensa perusteella ilman erillistä lääkehoitolupaa. He voivat muun muassa tilata lääkkeitä, laittaa lääkkeitä käyttökuntoon ja jakaa niitä potilaskohtaisiin annoksiin. Lisäksi he voivat antaa lääkkeitä luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina, käsitellä PKV- (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) ja huumausainelääkkeitä sekä antaa injektioita (lihakseen im., ihon alle sc. ja ihon sisäinen id.).
Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja tarvitsevat lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan vaativiin lääkehoidon tehtäviin, joita ovat esimerkiksi laskimoon annettavan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, lääkehoidon toteuttaminen erityisantoreittejä pitkin (esimerkiksi epiduraalitilaan) tai erityisillä välineillä (esimerkiksi kipupumppu), rokottaminen sekä verensiirtojen toteuttaminen.
Lähihoitajien ammatilliseen koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja. Lähihoitajat voivat ilman erillistä lääkehoitolupaa toteuttaa niitä lääkehoitoja, joita heidän tutkintoonsa on sisältynyt. Lähihoitaja voi esimerkiksi tilata lääkkeitä, laittaa lääkkeitä käyttökuntoon ja jakaa niitä potilaskohtaisiin annoksiin sekä antaa lääkkeitä luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina.
Lähihoitaja tarvitsee lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan vaativampiin lääkehoidon tehtäviin, kuten PKV-lääkehoidon toteuttamiseen (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet), luonnollista reittiä annettavaan huumausainelääkehoitoon, injektioiden antamiseen (ihon alle sc., lihakseen im.), lääkkeettömään, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtamiseen sekä ensihoidossa laskimoon annettavaan lääke- ja nestehoitoon kiireellisissä poikkeustilanteissa.
Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja vaihtelevasti. Työnantajan tulee selvittää tutkintoon sisältyneet lääkehoidon opinnot ennen lääkehoidon tehtävien antamista kyseiselle ammattihenkilölle.
Ammattihenkilöt, joiden koulutukseen on sisältynyt laajuudeltaan vähintään lähihoitajakoulutusta vastaavat lääkehoidon opinnot (suositus), voivat toteuttaa lääkehoitoa ilman erillistä lääkehoitolupaa. He voivat esimerkiksi tilata lääkkeitä, jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiin annoksiin sekä antaa lääkkeitä (muita kuin PKV-lääkkeitä ja huumausainelääkkeitä) luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina.
Kyseiset sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt tarvitsevat lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan muun muassa PKV-lääkehoidon toteuttamiseen (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) ja injektioiden antamiseen (ihon alle sc., lihakseen im.)
Lähtökohtana on, ettei lääkehoitoon kouluttamaton sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö osallistu lääkehoidon toteuttamiseen ennen kuin hän on suorittanut riittävät, esimerkiksi lähihoitajan osaamisvaatimuksia vastaavat, lääkehoidon opinnot.
Kun ammattihenkilö on saanut riittävän koulutuksen ja erillisen lääkehoitoluvan, voi hän esimerkiksi antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista reittiä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina. Jos tämän lisäksi on välttämätöntä, että ammattihenkilö toteuttaa vaativampaa lääkehoitoa, on siihen annettava erillinen koulutus.
Lääkehoitolupa on potilas-, lääke- tai antoreittikohtainen.
Työnantaja määrittelee opiskelijan oikeuden osallistua lääkehoidon toteuttamiseen ottamalla huomioon opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden. Työnantajan vastuulla on arvioida, onko opiskelijalla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset lääkehoidon tehtävien hoitamiseen.
Kun opiskelija toimii tilapäisesti ammattihenkilön tehtävässä, hän voi toteuttaa lääkehoitoa työyksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla sen jälkeen, kun hänet on perehdytetty lääkehoitoon, hänen osaamisensa on varmistettu ja hän on saanut kirjallisen lääkehoitoluvan.
Lääkehoito sosiaalihuollossa
Lääkehoitoa toteutetaan erilaisille asiakasryhmille useissa eri sosiaalihuollon palveluissa, kuten ympärivuorokautisessa asumisessa, kotihoidossa sekä yhteisöllisessä asumisessa. Myös näissä palveluissa lääkehoidon toteuttamisessa on huomioitava Turvallinen lääkehoito -oppaan suositukset.
Usein kysyttyä lääkehoidosta sosiaalihuollossa
Sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt hoiva-avustajan koulutusta, osaamisvaatimuksia ja tehtävänkuvaa koskevaa suositusta. Suosituksen mukaan hoiva-avustaja ei pääsääntöisesti osallistu lääkehoidon toteuttamiseen, koska hoiva-avustaja ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö. Hoiva-avustajan koulutus ei sisällä lääkehoitokoulutusta.
Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että ympärivuorokautisen hoidon tai kotihoidon toimintayksikön toiminnan kannalta hoiva-avustajien osallistuminen lääkehoitoon on välttämätöntä, pitää hoiva-avustaja kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, hänen osaamisensa täytyy varmistaa ja hänellä on oltava kirjallinen lääkehoitolupa. Hoiva-avustaja voi koulutuksen ja luvan saatuaan antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista tietä, mutta ei huumausainelääkkeitä tai pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Asiakkaan lääkehoidon kokonaisuudesta vastaa aina ammattihenkilö.
Huumausainelääkkeitä ei Turvallinen lääkehoito -oppaan mukaisesti jaeta valmiiksi lääkelaseihin tai dosetteihin, vaan terveydenhuollon ammattihenkilö annostelee ne juuri ennen asiakkaalle tai potilaalle antamista.
Toimintaympäristö voi kuitenkin olla sellainen, että huumausainelääke voidaan joutua poikkeuksellisesti jakamaan valmiisiin annoksiin, jotta asiakkaan lääkehoito saadaan toteutettua. Tällaisia tilanteita voi tulla eteen esimerkiksi lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä. Tällöin sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö jakaa lääkkeen etukäteen ja tarvittavan lääkehoidon koulutuksen saanut työntekijä antaa lääkkeen asiakkaalle. Valmiiksi jaetut annokset pitää säilyttää asianmukaisesti lukituissa tiloissa. Asiakkaan lääkehoidossa voidaan hyödyntää myös annosjakelua.
Sosiaalihuollon toimintayksiköissä toteutetaan huumausainelääkkeiden kulutuksen seurantaa silloin, kun yksikkö vastaa asiakkaan henkilökohtaiseen lääkemääräykseen pohjautuvien huumausainelääkkeiden jakamisesta. Tämä on osa yksikön omavalvontaa ja sen seurantaa, ettei lääkkeitä käytetä väärin. Lääkevalmisteen loppuessa tai lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen seurantalomakkeet tarkastaa terveydenhuollon ammattihenkilö, esimerkiksi yksikön sairaanhoitaja ja lääkehoidosta vastaava lääkäri. Seurantalomakkeet säilytetään osana asiakkaan asiakas- ja potilasasiakirjoja.
Kulutuksenseurantaa suositellaan myös pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden osalta, esimerkiksi tilaus- tai toimitusmäärien seurannan avulla.
Ei voi olla, mikäli yksikössä ei ole rekisteröityä rajattua lääkevarastoa. Rajattu lääkevarasto edellyttää Valviran tai aluehallintoviraston rekisteröintiä. Lastensuojelun sijaishuoltoyksiköön ei rajattua lääkevarastoa voida lääkelain mukaan perustaa.
Lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä ei voi olla yhteiskäyttöön tarkoitettuja käsikauppalääkkeitä. Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista yhteiskäyttöön tarkoitettujen rajattujen lääkevarastojen perustamista lastensuojelun sijaishuoltoyksiköihin. Tämän vuoksi yksiköissä ei voi olla yhteiskäyttöön tarkoitettuja lääkevalmisteita.
Tarvittavat kipulääkkeet ja muut mahdolliset käsikauppalääkkeet hankitaan asiakaskohtaisesti reseptillä tai ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä. Lääkkeet voidaan hankkia etukäteen varautuen mahdolliseen tarpeeseen. Lääkkeet säilytetään asiakaskohtaisesti. Asiakkaan terveydenhuollosta vastaava lääkäri ohjeistaa etukäteen näiden lääkkeiden käytöstä, jolloin myös mahdolliset allergiat tai muut käytön esteet tulevat arvioiduiksi. Lääkärin on huolehdittava, että ohjeista tehdään kirjaukset yksikössä käytössä olevaan asiakastietojärjestelmään.
Lääkehoito varhaiskasvatuksessa
Lääkehoitoa toteutetaan myös varhaiskasvatuksessa. Lääkehoidon toteuttamisessa on huomioitava Turvallinen lääkehoito -oppaan suositukset.
Usein kysyttyä lääkehoidosta varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatuksen työntekijät voivat toteuttaa lääkehoitoa, mikäli heillä on siihen riittävä koulutus ja kun työnantaja on varmistanut työntekijöiden lääkehoidon osaamisen. Mikäli työntekijän tutkintoon ei ole sisältynyt lääkehoidon koulutusta, täytyy työntekijälle järjestää koulutusta ennen lääkehoitoon osallistumista. Kaikkien lääkehoitoon osallistuvien työntekijöiden osaaminen pitää varmistaa ja heillä täytyy olla Turvallinen lääkehoito -oppaan mukaisesti lääkelupa.
Varhaiskasvatuksessa olevan lapsen lapsenlääkehoidon toteuttamisesta on huolehdittava tarpeen mukaisesti. Työntekijöiden osallistuminen lääkehoitoon perustuu työntekijän suostumukseen.
Työntekijän lääkehoidon osaamista koskevien tietojen dokumentointi on esihenkilön vastuulla.
Lääkkeet on säilytettävä lukitussa tilassa siten, etteivät lapset, eikä ulkopuoliset, pääse niihin käsiksi. Säilytyksessä on huomioitava myös lääkevalmistekohtaiset säilytysohjeet.
Lääkehoidon toteutus ja toteutuksesta vastaava henkilö ja varahenkilöt kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Toteuttamisesta sovitaan yhdessä huoltajien ja tarvittaessa lasta hoitavan terveydenhuollon tahon kanssa. Lääkehoidon raportoinnista on myös hyvä sopia etukäteen.
Lasta koskevat terveydentilatiedot ovat salassa pidettäviä ja niiden käsittelyssä täytyy huomioida terveystietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö.
Turvallinen lääkehoito -oppaan mukaisesti kunnan varhaiskasvatuksen johdolla on velvollisuus huolehtia siitä, että varhaiskasvatukseen laaditaan lääkehoitosuunnitelma yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Kunnan varhaiskasvatuksen lääkehoitosuunnitelma koskee kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja kunnan omissa palveluissa sekä yksityisessä varhaiskasvatuksessa, ja se liitetään osaksi varhaiskasvatussuunnitelmaa. Lisäksi lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä pitää olla lääkehoitosuunnitelma.
Lääkehoidon organisointi tapahtuu suunnitelmallisesti edeten kunnan tasolta yksikkökohtaisesti aina lapsikohtaiseen lääkehoitosuunnitelmaan saakka.
Varhaiskasvattajien on tehtävä yhteistyötä huoltajien ja lasta hoitavan tahon kanssa. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan on tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Terveydenhuoltolaissa hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuoltoa velvoitetaan tekemään yhteistyötä keskenään ja kunnan varhaiskasvatuksen kanssa, mutta yhteistyön muodosta ei säädetä.