ADHD ja lääkkeiden määrääminen
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön eli ADHD:n hoitoon kuuluvat aina potilas- ja omaisneuvonta sekä tarpeellisiksi arvioidut yksilölliset tukitoimet ja psykososiaaliset hoitomuodot. ADHD:n lääkehoidon pitää olla johdonmukaista, ja sitä pitää seurata järjestelmällisesti ja erityisesti alussa riittävän tiiviisti. Ennen kuin ADHD:n lääkehoito aloitetaan, pitää varmistua potilaan diagnoosista ja arvioida ei-lääkkeellisten hoitojen riittävyyttä.
Taudinmääritys
Diagnostisen arvion pitää perustua mahdollisimman kattavaan tietoon oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa sekä psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta ja elämäntilanteesta. Siinä pitää käyttää monipuolista, eri lähteistä saatavaa tietoa potilaan oireista ja oirekuvan muutoksista. Potilaan oireisto pitää kuvata riittävän tarkasti potilasasiakirjoihin. Arvioidessaan aikuisiän ADHD:n mahdollisuutta lääkärin on selvitettävä, onko potilaan häiriö alkanut lapsuudessa ja ovatko oireet jatkuneet lapsuudesta aikuisikään. Diagnostiikassa ja toimintakyvyn arvioinnissa voidaan käyttää apuna oireita kartoittavia kyselylomakkeita ja jossain tilanteissa neuropsykologin tutkimusta. Jos aikuispotilasta on tutkittu tai hoidettu aiemmin muualla, hoitavan lääkärin pitää pyrkiä potilaan suostumuksella hankkimaan aiemmat tutkimustulokset ja hoitoa koskeva dokumentaatio. ADHD:n diagnoosi ei voi koskaan perustua pelkästään potilaan kuvaukseen hänelle mahdollisesti aiemmin annetun ADHD-hoidon tehokkuudesta.
ADHD-potilaiden erotusdiagnostinen oireiden ja tutkimuslöydösten arviointi on tärkeää, koska
- moniin psyykkisiin häiriöihin voi liittyä keskittymisvaikeuksia ja muitakin ADHD:lle tyypillisiä oireita
- potilailla voi olla samaan aikaan muita psykiatrisia ja neurologisia sairauksia
- päihdyttävien aineiden käytön yhteydessä voi ilmaantua ohimenevästi ADHD:ta muistuttavaa oireistoa.
ADHD-lääkkeiden määrääminen
ADHD:n hoitoon hyväksyttyjen lääkkeiden määräämiseen liittyy määräämisehto, jota pitää noudattaa. Määräämisehdon mukaan lääkehoidon lapsilla ja nuorilla voi aloittaa lasten- tai nuorisopsykiatri, lastenlääkäri tai -neurologi tai muu lasten tai nuorten psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri. Lääkehoidon voi aloittaa, kun ei-lääkkeelliset hoitomuodot yksinään eivät ole riittäviä. Aikuisilla ADHD-lääkityksen voi aloittaa psykiatrian tai neurologian alojen erikoislääkäri silloin, kun ei-lääkkeelliset hoitomuodot yksinään eivät ole riittäviä. Jatkohoito voidaan hoidon vakiintuneessa vaiheessa toteuttaa niin, että lääkettä määräävä lääkäri konsultoi tarvittaessa ADHD:n hoitoon perehtynyttä lääkäriä. Psykiatrian alan erikoislääkäreiksi luetaan psykiatrien lisäksi lasten-, nuoriso- ja oikeuspsykiatrit, ja neurologian alan erikoislääkäreiksi neurologien lisäksi lastenneurologit. Erikoistuva lääkäri voi aloittaa ADHD-lääkehoidon edellä mainittujen erikoisalojen erikoistumispaikassaan.
ADHD:n hoitoon tavallisimmin käytettävät lääkkeet ovat huumausaineiksi luokiteltuja psykostimulantteja. Erityisesti psykostimulantteja pitää käyttää valmisteyhteenvedossa mainitun, lääkevalmisteen myyntiluvan mukaisen virallisen käyttöaiheen mukaisesti. Erityislupakäytäntö ja hoito myyntiluvattomilla erityislupavalmisteilla on tarkoitettu ainoastaan sellaisiin poikkeustapauksiin, joissa mikään muu hoito ei tule kysymykseen tai ei anna toivottua tulosta.
ADHD:n hoitoon käytettäviä psykostimulanttilääkkeitä on mahdollista käyttää väärin päihtymystarkoitukseen, ja lääkärin on niitä määrätessään otettava huomioon sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä. Päihteiden vaikutukset voivat aiheuttaa potilaille ADHD:n kaltaisia oireita tai voimistaa uudelleen jo aiemmin vähentynyttä ADHD:n oireistoa.
Bentsodiatsepiinien ja muidenkin väärinkäyttöön soveltuvien lääkkeiden määräämisessä ADHD-potilaalle on noudatettava erityistä varovaisuutta. Lääkkeen määrääjän pitää seurata lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi.