Lapset eivät voi odottaa

Lapsen edun toteutuminen on tärkeintä, ja se ohittaa kaiken muun. Näin määräävät Suomen ratifioimat kansainväliset sopimukset ja säännökset. Tästä huolimatta elämme yhteiskunnassa, jossa

• lapsia joutuu jonottamaan, jotta he saisivat lapsiperheiden palveluja ja lastensuojelua. Odottelun aikana lapsia ja heidän perheitään kuormittavat ongelmat ehtivät kasautua ja kärjistyä, tulla monimutkaisemmiksi ja kalliimmin korjattaviksi.
• lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Heitä on vaikea saada palkattua ja pysymään viroissaan. 
• lastensuojelussa pätkissä työskenteleville sosiaalityöntekijöille ei ehdi muodostua riittävää kuvaa lapsen ja hänen perheensä tilanteesta. Luottamukseen ja pitkään yhteistyöhön perustuvan lastensuojelun asiakassuhteen voisi jo sanoa olevan poikkeus pääsäännöstä, suoranainen lottovoitto lapselle ja perheelle.
• hyvinvointialueilla määräaikaisten sosiaalityöntekijöiden perehdytyksessä ja tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivien opiskelijoiden ohjauksessa ja valvonnassa on puutteita
• lapset eivät aina saa terveydenhuollosta tarvitsemiaan mielenterveys- ja päihdepalveluja. Tämä ajaa terveydenhuollon autettavissa olevia lapsia täysin tarpeettomasti lastensuojelun syliin.

Laissa säädetyllä lastensuojelun sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärällä ei onnistuttu ratkaisemaan lastensuojelun toimivuuden haasteita, vaan siitä on seurannut jonoja sekä lapsiperheiden palveluihin että lastensuojeluun.  Jo vuosikausia osin piilossa muhineet ongelmat ovat nyt kärjistyneet ja nousseet laajasti yleiseen tietoisuuteen. Vaikea tilanne näkyy kaikissa lapsille ja heidän perheilleen suunnatuissa sosiaalipalveluissa, ei vain lastensuojelussa. Lastensuojelun kriisi kytkeytyy vahvasti terveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuuteen liittyviin ongelmiin. 

Valvontaviranomaisilla on lakisääteiset keinot puuttua lastensuojelun epäkohtiin, mutta nämä keinot ovat rajalliset eikä niillä pystytä ratkaisemaan tilannetta. Hyvinvointialueilla on käsissään avaimet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden korjaamiseksi. 

Mitä lapsi tarvitsee

Kaikki lapset tarvitsevat vähintään yhden läheisen aikuisen, ymmärtämystä, turvaa, hellyyttä, ennakoitavuutta, arjen rakenteita. Lapset tarvitsevat laaja-alaisesti psyykkistä ja fyysistä turvallisuutta. Kaikilla lapsilla on oikeus sellaiseen aikuiseen, joka kantaa lapseen liittyviä asioita omassa mielessään ja huolehtii muun muassa siitä, että lapsi voi hyvin. Tämä aikuinen voi olla myös viranomaisen edustaja, mutta nykyisessä tilanteessa se on erittäin vaikeaa.

Lapsi ei voi odottaa, häntä ei saa laittaa odottamaan. Lapsen tarve hyvään on juuri nyt. Ei silloin, kun vanhempi voi paremmin. Ei vasta silloin, kun saadaan palkattua uusi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Ei joskus tulevaisuudessa, vaan nyt. 

Yhteiskuntamme tulee turvata lapsen oikeudet aina. Yhteiskunnan tulee turvata myös lapselle läheisen aikuisen (esimerkiksi vanhemman) ja mahdollisen lapsesta virkatyönään huolehtivan aikuisen jaksamista. Lapsi saa turvaa vain, jos myös häntä lähellä olevien aikuisten elämän rakenteet ovat turvallisia ja ennakoitavia. Yhteiskunnallamme ei ole varaa jättää yhtäkään lapsista huolehtivaa aikuista oman onnensa nojaan. 

Katse eteenpäin tulevaisuuteen uskoen

Tarvitsemme ison muutoksen. Vireillä oleva lastensuojelun kokonaisuudistus on perusteltu ja ehdottoman tarpeellinen. Tilanteen ratkaisu edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmien tarkastelua ja ratkaisemista rinnakkain, yhteensovittaen. Luotamme, että uudistuksessa laaditaan lapsen edun mukainen auttamisen malli, jonka lähtökohtana on palveluja tarvitseva lapsi ja hänelle läheiset aikuiset, eivät rakenteet eivätkä siilot. Voitaisiinko lapselle jopa taata sama sitoutunut ja asiantunteva sosiaalityöntekijä koko hänen asiakkuutensa ajaksi?

Lakimies Päivi Vuorinen, Valvira
Sosiaalihuollon ylitarkastaja Tiina Ronkamo, Lounais-Suomen aluehallintovirasto