Mitä jos? Tarinoita lastensuojelusta
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmitoituksesta säädettiin laissa vuoden 2022 alussa. Millaista lapsen arki voi olla ja miten se voi huonontua, jos viranomainen ei pysty liiallisen asiakasmäärän vuoksi huolehtimaan sille laissa säädetyistä tehtävistä? Tässä kolme osin todellisiin tapahtumiin linkittyvää tarinaa lapsista, joiden sosiaalityöntekijöillä oli asiakkaita yli lain salliman määrän. Tarinoissa esiintyvien lasten nimet ovat keksittyjä.
”Rasmus on lintsaillut koulusta lähes koko kolmannen luokan syyslukukauden. Koulusta on tehty useita lastensuojeluilmoituksia. Sosiaalityöntekijä on keskustellut äidin kanssa puhelimessa Rasmuksen poissaoloista, mutta ei ole ehtinyt tapaamaan vanhempia eikä Rasmusta selvittääkseen tilannetta tarkemmin. Eräänä päivänä Rasmus tulee kouluun silmä mustana ja kertoo opettajalle isän lyöneen häntä kotona. Asiaa tarkemmin selviteltäessä käy ilmi, että väkivaltaa on jatkunut koko syyslukukauden ajan. Poissaolot ovat johtuneet siitä, että mustelmat olisivat näkyneet muille. Rasmus sijoitetaan kiireellisesti sijaisperheeseen, koska hänellä ei ollut kotona turvallista.”
Mitä jos sosiaalityöntekijä olisi ehtinyt tapaamaan perhettä ja erityisesti Rasmusta? Olisiko kaltoinkohtelu voitu havaita ja puuttua siihen aiemmin? Rasmuksen sosiaalityöntekijällä oli hoidettavanaan 60 lapsen lastensuojeluasiat.
”Kolmetoistavuotias Saara on asunut sijaisperheessä 9-vuotiaasta lähtien. Saara on puoli vuotta sitten alkanut oireilla psyykkisesti, ja oireet ovat pahentuneet koko ajan. Saaran sosiaalityöntekijä on vaihtunut puolen vuoden aikana kolme kertaa. Sijaisperheen voimavarat alkavat olla lopussa, ja he toivovat perheelle tukea alati kasvaviin haasteisiin. Sijaisperheen äiti on tavoitellut Saaran uutta sosiaalityöntekijää kolmen viikon ajan päivittäin ja jättänyt tälle neljä soittopyyntöä, mutta pyyntöihin ei ole vastattu. Tilanne sijaisperheessä kriisiytyy, kun Saara alkaa saamaan raivokohtauksia, ja perheen voimavarat loppuvat. Saara joudutaan siirtämään sosiaalipäivystyksen kautta lastensuojelulaitokseen, jossa hän saa vakavaan oireiluunsa ammattimaista apua ympärivuorokauden.”
Mitä jos sijaisäiti olisi tavoittanut sosiaalityöntekijän ajoissa ja sijaisperheeseen olisi saatu ajoissa riittävä tuki? Olisiko siirto sijaisperheestä laitokseen voitu välttää? Saaran sosiaalityöntekijällä oli hoidettavanaan 42 lapsen lastensuojeluasiat.
”17-vuotiaan Kasperin lastensuojelun asiakkuus on alkanut hänen ollessaan kolmevuotias. Kasperin äidin vanhemmuuden laadusta on ollut huolta vuosien ajan, mutta perhe on selvinnyt lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla. Kasperin peruskoulu on jäänyt kesken, koska hän ei suostu lähtemään kotoa. Hänellä on perussairaus, jonka hoito on laiminlyöty, koska äiti ei saa poikaa lähtemään pois kotoa. Kotoa poistumisen kynnys kasvaa koko ajan. Äiti vähättelee Kasperin ongelmia. Sosiaalityöntekijät eivät ole ehtineet käymään perheen kotona tarkistamassa pojan tilannetta neljään kuukauteen, koska vastuusosiaalityöntekijä on hoitanut monilapsisen perheen lasten vaikeaa huostaanottoasiaa. Kun Kasper on ollut viisi kuukautta kotona ja tästä ajasta kuukauden peseytymättä, lastensuojelussa herää suuri huoli hänen perussairautensa hoitamattomuudesta sekä psyykkisestä hyvinvoinnista. Sosiaalityöntekijä tekee yhdessä lääkärin kanssa kotikäynnin, jossa lääkäri toteaa sairauden pahentuneen. Jos tilanne jatkuu, Kasper saa pysyviä fyysisiä vaurioita, joiden seurauksena hän menettää liikuntakykynsä vuoden sisällä. Sosiaalityöntekijä toteaa, ettei äiti pysty huolehtimaan Kasperin terveydenhoidosta, ja poika sijoitetaan kiireellisesti.”
Mitä jos sosiaalityöntekijän asiakasmäärä olisi ollut lainsäädännön edellyttämällä tasolla ja hän olisi ehtinyt käymään kotikäynnillä tarkistamassa Kasperin voinnin? Olisiko pysyviltä fyysisiltä muutoksilta, liikuntakyvyn menettämisen uhalta ja kiireelliseltä sijoitukselta voitu säästyä?
Lapsella on oikeus suojeluun ja lastensuojeluviranomaisten tehtävänä on viime kädessä huolehtia jokaisen lapsen yksilökohtaisesta lastensuojelusta. Hyvinvointialueiden tulee varmistaa, että niiden vastuulla olevat lasten ja perheiden sosiaalipalveluissa yhdenkään lapsen etu ja lakisääteiset oikeudet eivät vaarannu.
Meneillään olevan Lapsen oikeuksien viikon teemana on turvallisuus. Viikko muistuttaa meitä aikuisia luomaan turvallisuutta, suojelemaan lasta.