Diagnoosi etänä vaatii lääkäriltä perehtyneisyyttä ja kokemusta

Kasvava palvelujen kysyntä ja siihen vastaaminen ennallaan pysyvillä tai pikemminkin vähenevillä resursseilla on vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Digitalisaatiosta on ajateltu ratkaisua tähän yhtälöön eri elämänalueilla. Terveydenhuollossa tämä tarkoittaa esimerkiksi tietokoneen tai älypuhelimen kautta tapahtuvaa etävastaanottoa, jolloin hoitoa annetaan tai lääkäri tekee diagnoosin reaaliaikaisen videon ja chat-sovelluksella välitettävien tietojen ja dokumenttien perusteella.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut 14.5.2024 sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan pitkän aikavälin mahdollisuuksia selvittävän työryhmän. Työryhmän tehtävänä on tunnistaa sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation pitkän aikavälin mahdollisuudet sekä niiden toteutumisen kannalta keskeiset muutostarpeet. Etävastaanottotoiminta on kuitenkin jo nyt osa terveyspalveluita.

Etäpalveluiden potilasturvallisuus vaatii lääketieteen lisäksi myös muuta osaamista

Etäpalvelut asettavat rajoitteita potilaan kliiniselle tutkimiselle ja myös potilaan kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle. Hoidosta vastaavan lääkärin on ymmärrettävä, mihin etäpalvelut soveltuvat ja mihin eivät. Potilas on kohdattava kasvotusten, jos hoidon tarpeen arviointi ja diagnoosin tekeminen edellyttää potilaan fyysistä tutkimista tai arvioidaan hänen itsemääräämisoikeutensa rajoittamista tai vaaditaan muuten etäyhteyttä syvempää henkilökohtaista vuorovaikutusta. Usein etäpalvelut soveltuvat paremmin entuudestaan tutun potilaan oireiden tai jo tiedossa olevan sairauden seurantaan kuin diagnoosin asettamiseen tai ensikäynnille. Myös lääkärin konsultaatiossa etäpalvelut ovat käyttökelpoinen väline, mutta myös tällöin sekä konsultaation tekijän että konsultaatioon vastaajan tulee ymmärtää etäpalveluiden käytännön rajoitteet.

Jos lääkäri katsoo, että etäpalvelu soveltuu potilaan hoitoon, hänen on otettava huomioon, että hänen ja potilaan fyysisen välimatkan takia kaikki kliinisen tutkimuksen keinot eivät ole käytettävissä. Potilasta haastatellessaan lääkärin on osattava kysyä koulutukseensa ja kokemukseensa perusteella oikeita kysymyksiä selvittääkseen, millaista tutkimista ja hoitoa potilas tarvitsee. Myös käytettävät yhteydet tai valitun sovelluksen rajoitteet voivat vaikeuttaa tutkimista tai havaintojen tulkintaa.

Potilasturvallisuuden täytyy toteutua myös etäpalveluissa

Terveydenhuollon etäpalveluissa koko toimintaa ja myös diagnoosin tekemistä koskevat samat vaatimukset kuin lähipalveluissa. Potilaalla on oikeus terveydentilansa edellyttämään ja laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulla on, että hänellä on käytettävissään potilasta koskevissa päätöksissä tarvittava tieto ja tutkimustulokset. Terveydenhuollon ammattihenkilön on hoitoa antaessaan noudatettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja. Potilaita on hoidettava yhteisymmärryksessä, ja potilaalle on myös kerrottava, että hänellä on oikeus kieltäytyä etäpalvelusta, jolloin hänelle on varattava mahdollisuus henkilökohtaiseen vastaanottokäyntiin tai hänet pitää ohjata vastaanotolle muuhun hoitopaikkaan.

Laillistettu lääkäri päättää ja on vastuussa potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä (diagnoosi) ja siihen liittyvästä hoidosta, ja laillistettu hammaslääkäri puolestaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Opiskelijan oikeuksin toimivia täytyy pystyä ohjaamaan ja valvomaan, että potilasturvallisuus toteutuu heidän työssään etäpalveluissa samalla tavalla kuin muussa potilastyössä.

Etäpalveluna annettava hoito ei voi olla huonompaa kuin lähipalveluna annettava, eivätkä diagnostiset kriteerit muutu, vaikka palvelu annetaan etänä.

Lue lisää etäpalveluista sosiaali- ja terveydenhuollossa.