Hyvälaatuisessa vedessä on ilo uida − kanna oma kortesi kekoon

Suomi on tuhansien järvien maa, jossa uimarantoja riittää. Tiesitkö, että rantojen veden laatua valvotaan ja voit tarkistaa viimeisimmät tulokset usein kotisohvalta. Entä tiesitkö, että uimarannat on luokiteltu neljään eri laatuluokkaan? Tunnistatko sinilevän? Tämän tekstin luettuasi tiedät nämä ja muutaman muunkin asian.

Uimarantojen veden laatu on tavallisesti hyvä

Uimarantojen vesi on tavallisesti Suomessa hyvälaatuista. Uimarin on kuitenkin hyvä tiedostaa, että kyseessä on luonnonvesi, jonka laatu vaihtelee ja voi hetkellisesti olla heikentynyt. Kunnat listaavat verkkosivuillaan yleiset uimarannat, ja terveydensuojeluviranomaiset valvovat rantojen olosuhteita ja veden laatua säännöllisesti. Yleisen uimarannan veden laadusta saa tietoa uimarannan ilmoitustaululta sekä kunnan verkkosivuilta. Osa uimapaikoista on epävirallisia, eikä näiden veden laatua valvota säännöllisesti.

Uimarannan kävijänä voit itsekin vaikuttaa rannan viihtyisyyteen ja veden laatuun. Voit viedä roskat niille tarkoitettuihin jäteastioihin, käyttää rannalta löytyviä wc-tiloja, huolehtia käsihygieniasta ja välttää peseytymistä tai pienten lasten pesua rantavedessä. Ethän mene uimarannalle sairaana tai pian vatsataudin sairastamisen jälkeen. Kannattaa myös huomioida, että avohaavat ja muut ihovauriot voivat tulehtua, jos niihin pääsee epäpuhtauksia uidessa tai rannalla.

Uimavesiluokka kuvaa veden laatua pidemmällä aikavälillä

Rannan ilmoitustaululta ja kunnan verkkosivuilta löytyy tieto yleisten uimarantojen uimaveden laatuluokasta. Uimavesiluokkia on neljä; erinomainen, hyvä, tyydyttävä ja huono. Uimavesiluokan laskemisessa huomioidaan edellisen neljän kesän uimaveden tulokset, joten sen kuvaa veden laatua pidemmällä aikavälillä. Luokitus ei siis kerro veden laadusta sillä hetkellä tai rannan sinilevätilanteesta.

Viimeisimmän tiedon veden laadusta saat ilmoitustaululta löytyvästä veden laadun tutkimustuloksesta. Tietoa sinilevätilanteesta saat esimerkiksi kunnan verkkosivuilta, uimarannan ilmoitustaululta ja valvotuilla rannoilla myös rantavalvojilta. Sinilevätilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jopa päivän aikana. 

Sinileviä on syytä varoa

Monilla uimarannoilla uimareiden riesana ovat kesäisin sinilevät. Sinilevät, kuten uimaritkin, viihtyvät parhaiten lämpimissä vesissä. Tästä syystä sinilevien määrä on tavallisesti korkeimmillaan keski- ja loppukesällä. Alkukesällä veden pinnalla nähtävä kellertävä massa on tavallisesti siitepölyä.

Sinilevä värjää veden vihertäväksi ja sitä voi nähdä veteen sekoittuneena pieninä hiukkasina tai tikkuina. Sinilevän tunnistuksessa voi käyttää apuna niin sanottua lasitestiä, jossa vettä otetaan lasiin ja annetaan veden seistä noin tunnin ajan. Sinilevä nousee veden pintaan tai kelluu vedessä, mutta ei laskeudu pohjaan. Sinilevää ei voi myöskään nostaa vedestä kepillä, vaan nostettaessa sinilevämassa hajoaa.

Monet sinilevät tuottavat myrkkyjä ja muita yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa erilaisia haittoja uimareille. Näitä voivat olla esimerkiksi iho-oireet, vatsaoireet ja flunssankaltaiset oireet. Sinilevän haitallisuus vaihtelee sinilevälajien ja -kantojen välillä. Tästä syystä kaikkeen sinilevään tulee suhtautua haitallisena ja erityisesti lapset ja lemmikit pitää poissa vedestä. Kun rannalla on sinilevää, ei ole suositeltavaa uida tai käyttää vettä muutenkaan.

Silloin kun sinilevää ei ole, kannattaa nauttia Suomen hyvälaatuisista uimavesistä. Uiminen on mukava ja edullinen liikuntamuoto ja hyvä tapa vaikka ladata henkisiä akkuja talvea varten.