Voiko asiakas- ja potilasturvallisuus toteutua ilman toimivaa kommunikaatiota?

Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut syyskuun 17. päivän maailman potilasturvallisuuden päiväksi. Suomessa päivää vietetään asiakas- ja potilasturvallisuuden päivänä, jonka tapahtumia koordinoi Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus. Osallisuus on tämän vuoden asiakas- ja potilasturvallisuuden päivän pääteema.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjällä on oikeus saada hoito- ja asiakassuunnitelmansa mukaiset välttämättömät palvelut. Näiden palveluiden turvallisuus on tärkeää, usein aivan elintärkeää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja turvallisuutta varmistetaan omavalvonnalla. Omavalvonta tarkoittaa sitä, että etukäteen arvioidaan toiminnan mahdollisia riski- ja vaaratilanteita ja mietitään ratkaisut näiden tilanteiden ennaltaehkäisemiseen ja välttämiseen sekä selvitetään vaaratilanteet ja opitaan niistä. Keskeistä on, että palveluita toteuttavat koulutetut ammattihenkilöt, joilla on tehtävään vaadittu osaaminen.

Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä, ja kaikesta ennakoivasta omavalvonnasta huolimatta toisinaan käy niin, että asiakkaan tai potilaan hoito tai palvelu ei toteudu asianmukaisella ja turvallisella tavalla. Tämä voi aiheuttaa asiakkaalle tai potilaalle mielipahaa, harmia ja epämukavuutta. Joskus palvelun tai hoidon toteuttamisessa aiheutunut virhe voi aiheuttaa myös vakavan vaaratilanteen asiakas- ja potilasturvallisuudelle.

Mitä itse voin asiakkaana tai potilaana tehdä turvallisuuden varmistamiseksi?

Sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävällä kansalaisella on oikeus saada tietoa eri vaihtoehdoista, joilla hänen sosiaalipalvelunsa tai sairautensa hoito järjestetään. Palvelujen käyttäjän ei tarvitse olla sosiaali- ja terveysalan ammattilainen voidakseen itse varmistaa, että hoito tai palvelut toteutuvat turvallisesti. Ammattihenkilöt käyttävät usein huomaamattaankin sanoja, termejä ja ilmaisuja, jotka eivät ole yleiskieltä. Silloin heitä voi pyytää selventämään, mistä on kyse.

Omien tai läheistensä palvelujen turvallisuutta voi lisäksi varmentaa esimerkiksi kysymällä: 

• Mitä lääkkeitä minulle nyt annetaan ja miksi? 
• Kuka käsittelee minusta kirjattavia asiakas- tai potilastietoja? 
• Miten voin varmistaa, että kotiini tuleva perhetyöntekijä on ammattihenkilö ja oikeasti se, joka väittää olevansa?

Kun kyse on oman elämän tärkeistä asioista, ei tyhmiä kysymyksiä ole. Jos joku mietityttää, niin kysy rohkeasti! 

”Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän”

Yllä olevan pop-kappaleen kertosäkeessä on suurta viisautta. Meitä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiä on hyvin monenlaisia. Yhä suurempi osa meistä kommunikoi muuten kuin käyttämällä suomen kieltä tai ylipäänsä puhuttua kieltä. Osalla meistä voi olla vaikeuksia puhumisessa tai kuulemisessa, tiedon käsittelemisessä tai muistamisessa. Jotkut meistä käyttävät puhutun kielen, viittomakielen tai puhevammaisen tulkkia. 

Erilaisten kommunikaatiotapojen huomioiminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ei tarkoita sitä, että ammattihenkilöiden pitäisi hallita kaikki eri menetelmät. Asiakkaan ja potilaan osallisuus omassa asiassaan varmistetaan sillä, että huomioidaan erilaiset kommunikaatiokeinot ja tavat käsitellä tietoa. Mahdollisuus kommunikoida ja tuoda oma mielipide tai kysymys esille lisää sekä osallisuutta että asiakas- ja potilasturvallisuutta. 

Koulutetut ja osaavat ammattihenkilöt, omavalvonta sekä asiakkaan tai potilaan osallistaminen yhdessä varmistavat ja lisäävät sosiaali- ja terveysalan palveluiden turvallisuutta.