Iäkkään tarvitseman hoidon toteuttaminen edellyttää riittävää ja osaavaa henkilöstöä

Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen muuttavat asiakkaat ovat nykyään yhä huonokuntoisempia ja vakavammin muistisairaita. Tämä johtuu siitä, että iäkkään kotona asumista tuetaan aiempaa pidempään esimerkiksi kotihoidon käynneillä. Välissä voi myös olla asuminen yhteisöllisessä asumisessa. Kun muutto ympärivuorokautiseen palveluasumiseen lopulta tulee ajankohtaiseksi, on iäkkään toimintakyky jo niin vakavasti alentunut, että hän tarvitsee huolenpitoa ja valvontaa vuorokaudenajasta riippumatta.

Millaista osaamista henkilöstöltä tarvitaan, kun tuotetaan ympärivuorokautista palveluasumista?

Osaaminen turvaa hoidon laadun

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten lähihoitajat, sairaanhoitajat, geronomit ja fysioterapeutit, muodostavat ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstön kivijalan. On myös tarkoituksenmukaista, että ammattihenkilöt tekevät koulutuksensa ja osaamisensa mukaisia työtehtäviä.

Ammattihenkilöiden osaaminen turvaa, että iäkkäät saavat palvelutarpeidensa mukaiset, oikea-aikaiset ja riittävät palvelut. Arvokas ja mielekäs elämä sisältää tarvittavan vuorokaudenajasta riippumattoman hoidon ja huolenpidon sekä erilaista mielekästä toimintaa, sosiaalista kanssakäymistä ja ulkoilua. Tähän kuuluu lisäksi turvallinen lääkehoito sekä saattohoito elämän loppuvaiheessa. Ilman koulutetun henkilöstön osaamista moni iäkkään vointiin ja elämänlaatuun vaikuttava asia voisi jäädä huomaamatta tai hoito viivästyä.

Arvioidaanko tarvittavaa henkilöstörakennetta asiakkaiden palvelutarpeisiin perustuen vai kustannusten näkökulmasta?

Muistisairaan hoitaminen on yleisesti vaativaa. Tarvitaan monipuolista osaamista, jotta asiakkaan asianmukainen hoiva ja huolenpito voidaan muistisairauden edetessä varmistaa. Suunnitelmat, joissa lähihoitajia aiotaan runsaasti korvata hoiva-avustajilla säästöjen saamiseksi, herättävät huolta. Lähihoitajien ja hoiva-avustajien osaaminen on erilaista ja eritasoista, ja siksi myös heidän työtehtävänsä pitäisi olla erilaiset.

Hoiva-avustajat tekevät tärkeitä avustavia hoidon ja huolenpidon tehtäviä. Niihin kuuluvat esimerkiksi asiakkaiden perustarpeista huolehtiminen ja niissä avustaminen sekä toimintakykyä ylläpitävän ja sosiaalista kanssakäymistä tukevan toiminnan järjestäminen. Kun hoiva-avustajat tekevät heidän osaamistasonsa mukaisia työtehtäviä, pystytään varmistamaan, että heillä on tehtäviin riittävä osaaminen. Jos heille osoitetaan liian vaativia tehtäviä ja vastuita, voi se vaarantaa hoidon laadun ja vakavimmillaan myös asiakas- ja potilasturvallisuuden.

Henkilöstörakenne määräytyy aina asiakkaiden tarpeista

Henkilöstörakenteen pitää vastata asiakkaiden todellisia palvelutarpeita ja toimintakykyä. Jos yksikössä on esimerkiksi runsaasti vakavasti muistisairaita, käytösoireisia tai tiivistä somaattista seurantaa vaativia asiakkaita, tarvitaan jokaiseen työvuoroon riittävästi koulutettua sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä, joilla on vahva ammatillinen osaaminen. Riittävää henkilöstörakennetta on arvioitava jatkuvasti, sillä asiakkaat ja asiakkaiden palvelutarpeet vaihtelevat. Omavalvontasuunnitelmissa tulee arvioida henkilöstön osaamiseen ja riittävyyteen liittyvät riskit, kuvata toimintayksikön henkilöstöryhmien välinen työnjako sekä prosessi, joilla varmistetaan eri ammattiryhmien tehtävien asianmukaisuus.

Laadukas ympärivuorokautinen palveluasuminen edellyttää, että henkilöstörakenne määräytyy iäkkäiden tarpeiden perusteella. Nämä tarpeet ovat kasvaneet. Kun jokaisella työntekijällä on koulutukseen ja osaamiseen perustuva oikea rooli ja työtehtävät, voidaan ikäihmisille varmistaa turvallinen, inhimillinen ja arvokas elämä ympärivuorokautisissa asumispalveluissa.

Lue lisää

Lue lisää henkilöstömitoituksesta iäkkäiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa