Kansainväliset adoptiot
Kansainvälinen adoptio palvelunantajan välityksellä
Suomi on sitoutunut niin sanottuun Haagin adoptioyleissopimukseen, jonka periaatteiden mukaisesti kansainvälinen adoptiotoiminta on keskitetty maassamme Suomen adoptiolautakunnalta toimiluvan saaneille adoptiopalvelunantajille. Kansainvälisissä adoptioissa on siten lähtökohtaisesti aina käytettävä adoptiopalvelunantajaa, kun se on mahdollista. Jokaisella palvelunantajalla on adoptiolautakunnan myöntämä toimilupa yhteistyöhön ulkomaisen palvelunantajan kanssa. Adoptiolautakunnan kansainvälisten asioiden jaosto valvoo kansainvälisen adoption palvelunantajien toimintaa.
Jos haluat adoptoida lapsen ulkomailta, sinun tulee olla yhteydessä kansainvälisen adoptiopalvelun palvelunantajaan. He kertovat sinulle eri kohdemaiden adoptionhakijoille asettamista edellytyksistä ja kansainvälisen adoption prosessista. Adoptiolupaa kansainväliseen adoptioon palvelunantajan välityksellä voi hakea, kun adoptioneuvonta on päättynyt ja kun olet rekisteröitynyt palvelunantajan asiakkaaksi.
Suomessa toimii kolme adoptiopalvelunantajaa:
- Interpedia ry
- Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälinen adoptiopalvelu
- Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala (ei uusia asiakkaita)
Palvelunantajilla on tällä hetkellä toimilupia yhteensä kahdeksan maan kanssa. Maat ovat Etelä-Afrikka, Kiina, Thaimaa, Kolumbia, Intia, Filippiinit, Bulgaria ja Tsekin tasavalta. Maakohtaista tietoa löytyy adoptiopalvelunantajien sivuilta.
Adoptiopalvelu on maksullista. Adoptiolaki ja kansainväliset sopimukset lähtevät siitä, että adoptiopalvelunantaja ei saa tavoitella toiminnallaan voittoa.
Maksuista löytyy tarkempaa tietoa palvelunantajien verkkosivuilta:
Kansainvälinen adoptio ilman palvelunantajaa
Adoptiolaki edellyttää, että kansainväliset adoptiot toteutetaan ensisijaisesti kansainvälisen adoptiopalvelunantajan välityksellä. Poikkeustapauksissa adoptiopalvelunantajaa ei voi käyttää.
Lupa kansainväliseen adoptioon ilman palvelunantajaa voidaan myöntää vain sellaisen lapsen adoptoimiseen, joka on
- hakijan tai hänen aviopuolisonsa lähisukulainen tai hakijan adoptiolapsen aikaisempi lähisukulainen
- tullut hakijan luokse muussa kuin adoptiotarkoituksessa ja ollut vakiintuneesti hakijan hoidettavana ja kasvatettavana.
Myös näissä tapauksissa hakijan on ennen luvan hakemista saatava Suomessa adoptioneuvontaa. Lisäksi hakijan on täytettävä muut adoptiolain asettamat luvan saannin edellytykset.
Adoptiolautakunta arvioi myös ilman palvelunantajaa tapahtuvissa adoptioissa, onko suunniteltu adoptio lapsen edun mukainen. Jotta luvan myöntämistä voidaan harkita, adoptiolautakunnalle on esitettävä riittävä selvitys siitä, että lapsi on kansainvälisen adoption tarpeessa (esimerkiksi orvoksi jäänyt sukulaislapsi) ja että lapsi on kansainvälisten sopimusten mukaisesti adoptiovapaa.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja Haagin kansainvälisiä adoptioita koskevan yleissopimuksen mukaan kansainvälisissä adoptioissa tulee lisäksi noudattaa subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatetta. Kansainvälistä adoptiota voidaan harkita vasta, kun on ensin riittävästi tutkittu, voidaanko lapsi adoptoida tai sijoittaa sijaisperheeseen tai jollakin muulla sopivalla tavalla hoitaa hänen omassa maassaan. Adoptiolautakunta tarkastelee subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti, voisiko lapsi kansainvälisen adoption sijasta kasvaa alkuperävaltiossaan joko omassa perheessään tai esimerkiksi siellä mahdollisesti olevien muiden lähisukulaistensa luona.
Koska hakijalla ei ole adoptiopalvelunantajaa, on tarvittavien asiakirjojen hankkiminen, käännättäminen, laillistaminen ja muu sellainen hakijan hoidettava itse.
Kun haetaan adoptiolupaa ilman palvelunantajaa toteutettavaan adoptioon, hakijan on esitettävä adoptiolautakunnan edellyttämät selvitykset.
Lautakunta voi vaatia muun muassa seuraavia asiakirjoja:
- hakijaa itseään koskevat tarvittavat asiakirjat
- asiakirjanäyttö sukulaisuussuhteesta (lähisukulainen)
- tarvittaessa DNA-tutkimuksen tulokset lähisukulaisuuden todistamiseksi
- lapsen syntymätodistus
- lapsen alkuperämaan sosiaaliviranomaisten laatima selvitys siitä, miksi lapsi ei voi jäädä asumaan biologiseen perheeseensä
- lapsen alkuperämaan sosiaaliviranomaisen laatima selvitys siitä, että lapsen biologiset vanhemmat ovat saaneet adoptioneuvontaa ja ymmärtävät adoption merkityksen
- muut adoptiolautakunnan edellyttämät selvitykset ja asiakirjat
Asianmukainen asiakirjanäyttö vaaditaan adoptiolupaprosessissa, lapsen oleskelulupaa haettaessa sekä lapsen väestörekisteriin merkitsemistä varten maistraatissa (jos adoptiolupa on myönnetty). Kaikkien ulkomaisten asiakirjojen pitää olla laillistettuja sekä suomen, ruotsin tai englannin kielelle käännettyjä. Tarvittaessa hakija voi joutua matkustamaan alkuperämaahan korjaamaan mahdolliset puutteelliset laillistukset.
Hakija vastaa itse kaikkien asiakirjojen hankkimisesta, niiden käännättämisestä ja laillistamisesta sekä niihin liittyvistä kustannuksista. Hakija vastaa myös muiden mahdollisesti tarvittavien selvitysten (esimerkiksi DNA-testit) kustannuksista.
Jotta ulkomailla laadittu ulkomaan viranomaisen antama asiakirja saisi tarkoitetun oikeusvaikutuksensa Suomessa, on asiakirja laillistettava eli legalisoitava. Asiakirjan laillistaminen on asiaan osallisten oikeusturvaan ja hallinnon luotettavuuden varmistamiseen liittyvä toimenpide, jolla varmistetaan se, että asiakirjan antaneella taholla on kyseisessä maassa sen maan lakien mukaan oikeus tällaisen asiakirjan antamiseen.
Laillistaminen tehdään kahdella eri tavalla riippuen siitä, onko kyseinen maa liittynyt Haagin ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta tehtyyn yleissopimukseen vuodelta 1961 (niin sanottu Apostille-sopimus):
- Jos asiakirja on annettu niin sanotussa apostille-maassa, asiakirjan oikeellisuus varmennetaan maan toimivaltaisen viranomaisen antamalla apostille-todistuksella. Todistuksella varmennetaan asiakirjassa oleva allekirjoitus, asiakirjan allekirjoittajan asema ja tarvittaessa asiakirjassa oleva sinetti tai leima.
- Muissa kuin niin sanotuissa apostille-maissa asiakirjojen oikeellisuuden laillistaa kyseisen maan ulkoministeriö, minkä jälkeen siinä maassa toimivaltainen Suomen edustusto laillistaa asiakirjan liittämällä siihen todistuksen edellä mainitun ulkoministeriön virkamiehen oikeudesta antaa kyseinen todistus. Jos kyseisessä maassa ei ole Suomen edustustoa eikä kyseinen maa kuulu minkään Suomen edustuston toimipiiriin, saattaa joissakin tapauksissa olla mahdollista laillistuttaa asiakirjat toisen pohjoismaan edustustossa (pois lukien Norja).
Koska Länsi-Afrikan alueella on liikkeellä paljon asiakirjaväärennöksiä, on länsiafrikkalaisen asiakirjan laillistamisen edellytyksenä se, että asiakirjan aitous on ensin selvitetty. Vastuu asiakirjan aitoudesta on hakijalla, mistä syystä hän on velvollinen toimittamaan asiakirjan edustuston ja ulkoministeriön seurannassa olevalle lakiasiaintoimistolle asiakirjan aitouden tutkimiseksi. Hakija vastaa myös aitouden varmistamisesta syntyvistä kustannuksista. Koska kaikki Pohjoismaat eivät edellytä Länsi-Afrikan asiakirjoilta aitoustodistusta, ei Suomeen esitettäviä asiakirjoja tuolta alueelta ole mahdollistaa laillistaa toisessa Pohjoismaan edustustossa.
- Lisätietoa asiakirjojen laillistamisesta maakohtaisesti ulkoministeriön verkkosivuilla.
- Lisätietoa länsiafrikkalaisten asiakirjojen laillistamis- ja verifiointimenettelystä Suomen Abujan suurlähetystön verkkosivuilla.
Asiakirjat tulee olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Muunkieliset asiakirjat tulee käännättää virallisella kääntäjällä. Auktorisoituja kielenkääntäjiä Suomessa voit etsiä Opetushallituksen verkkosivuilta. Jos asiakirjat on käännätetty ulkomailla, tulee myös käännös laillistaa.
Suomi on Haagin kansainväliseen adoptiosopimukseen sitoutunut maa, jonka yhtenä tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsille riskialttiita itsenäisiä adoptioita.
Vuoden 2012 adoptiolaki tiukensi adoption edellytyksiä Suomessa. Lain tarkoituksena on ehkäistä itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä, kuten lapsikauppaa. Tavoitteena on myös varmistaa lapsen tosiasiallinen tarve kansainväliseen adoptioon. Lapsen edun turvaa parhaiten adoptio, joka tehdään tehtävään toimiluvan saaneen kansainvälisen palvelunantajan välityksellä. Kansainvälistä adoptiopalvelua antavat Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala, Interpedia ry ja Pelastakaa Lapset ry.
Adoptiolain mukaan Suomessa asuvan henkilön, joka haluaa adoptoida lapsen ulkomailta, pitää kansalaisuudestaan riippumatta saada adoptiolautakunnan lupa sekä adoptioneuvontaa ja kansainvälistä adoptiopalvelua.
Lapsen adoptointi itsenäisesti, ohi lakisääteisen prosessin, sisältää monia epävarmuustekijöitä ja riskejä. Näitä ovat muun muassa:
- Adoptio ei ole pätevä Suomessa.
- Helsingin käräjäoikeus ei vahvista adoptiota, johon olisi tullut hakea lupa.
- Lapsi ei saa matkustusasiakirjaa tai maahantulolupaa Suomeen.
- Lapsi ei saa Suomen kansalaisuutta.
- Lapsen tausta on selvittämättä ja/tai siihen liittyy väärinkäytöksiä.